Proxime

Alkuaineet ja yhdisteet muuttuvat ihmisen näkökulmasta staattisiksi materiaaleiksi nopeissa teollisissa prosesseissa. Aluksi esineellä on nimetty tarkoitus, joka väistyy nopeasti. Seuraavissa vaiheissa esine muuttuu näkymättömäksi, vaikka sen olemassaolo on vasta alkutaipaleella. Kun hitaasti haurastuvat materiaalit ovat katseen alla, aika saa uusia kiinnekohtia käsityskyvyn laitamilla. Voimme tutkia olemassaoloa ja aineellisuutta irrallaan ihmisen aikajänteestä ja katseesta, joka on sidoksissa hetkeemme historiassa.

Hajoavat esineet kuljettavat ajatusta myös ulkopuolisuuden ja kuulumisen, hylätyn ja omistetun sekä hajoamisen ja eheyden välillä. Roskiksia kaivavien ajatellaan olevan ulkopuolella ja alempiarvoisia kuin heidän, jotka heittävät asioita roskikseen. Silti kokemukset viallisuudesta ja ulkopuolisuudesta ovat tuttuja kaikille.

Teoksessa käytetyt roskat on kerätty kaupungista sekä Saimaalle ja Suomenlahdelle suuntautuvilla melontaretkillä.