Tarpee(llise)t

Kokosin näyttelyyn tärkeitä ja yhdentekeviä esineitä, jotka olen valmistanut tai löytänyt kotoa, kirpputorilta tai ulkoa roskana. Materiaaleja kerätessä ja työstäessä olen tutkinut suhdettani tavaroihin. Suhteeni esineisiin on ristiriitainen. Jotkin esineet haluan nopeasti pois silmistä. Toiset taas koen hyvin läheisiksi. Ne tuntuvat olevan enemmän kuin materiaalinsa ja ulottuvan aineettomaan maailmaan. Esineet voivat olla intiimejä myös materiaalien kautta, jotka ovat lähellä kehoa ja välillä jopa kehon sisällä.

Puhuttaessa suhteesta esineisiin, puhutaan myös suhteesta aikaan. Materiaalit hajoavat eri nopeuksilla, joista hitaimpia on ihmisen näkökulmasta vaikea hahmottaa. Esimerkiksi poltettu savi ja muovi voivat hajota satojen ihmissukupolvien ajan. Myös esineiden tekotavassa ajan kuluminen on läsnä. Suhde aikaan on muuttunut paljon lyhyessä ajassa, kun on siirrytty hitaasta käsin valmistamisesta nopeaan massatuotantoon. Vaikuttaa, että samalla esineiden arvostus ja käyttötarkoitukset ovat muuttuneet jonkin verran. Uusilla esineillä ei pelkästään täytetä perustarpeita, vaan niiden omistamisella on enemmän myös muita tarkoituksia: niiden avulla saatetaan etsiä hyväksyntää ja yhteenkuuluvuuden tunnetta tai pyrkiä kohti pakenevaa eheyttä.